Tehdessä kuviin pieniä murtumia
voi koputella itsensä läpi
ennenkuin seinästä tulee ikonostaasi

ja sitä yrittää vain pitää pystyssä,
kulissia itsensä
ja todellisuuden välillä.
. . .

 
Maalasi huulensa hymyyn,
liimasi poskipäilleen kyyneleitä.
Huomasi erään esityksen jälkeen 
niiden takertuneen silmien alle.
Tämän jälkeen 
hän kulki kaikkialle itkevänä.
Ja se herätti vain tirskahduksia.
. . .

 
Diktaattorit torjuivat sukupuolitaudit
koskemalla vain neitsyihin.
Hempeimmän kukan
luovuttanut suku luvattiin aateloida.
.
Vaikka tosiasiassa heidät 
talutettiin mestattavaksi,
ettei tytölle jäänyt 
kenelle juoruta valtakunnan asioita.
. . .

Wumenkuania lukiessa:


Ojenna kukka
odottamatta hymyä.
Mutta kuinka teet sen
katkaisematta vartta.

Kuinka voi tarjota
muuta kuin kädenheilautuksen
suuntaan tai toiseen.
. . .


Ps. Sain juuri käsiini Kai Niemisen tuoreen suomennoksen Wumenkuanista. Wumen Huik'ai: Wumenkuan - Aukottoman portin puomi (Basam Books, 2011). Hieno kirja! Upea suomennos!

 
Buddhako keksi hymyn,
jolla on tuoreustakuu,
aurinkotervehdyksen
joka päättyy vatsan rapsutteluun.
Kai laiskoja on ollut aina,
mutta tuskin yhtä valaisevia.
. . .

 
Se ei koskaan 
pudonnut keittiön pöydän alle.

Ei niin että kenelle jäi, 
vaan kuka sai päätypalasen.

Sen jälkeen oli leipä auki 
kaikkien maisteltavaksi.

(Bo Carpelanille 11.2.2011)
. . .

 
Olen viihtynyt täällä,
havinassa
lähellä hiljaisuutta.

Unta, unessa
olen kuitenkin nähnyt:
mahdollisuuden lentää.

Hetkien siemenet,
jotka ripustautuvat
riippuviin oksiin.

Ja lopulta
ryöpsähtävät tuuleen.
. . .