skip to main
|
skip to sidebar
HARAKAN PAJA
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Tehdessä kuviin pieniä murtumia
voi koputella itsensä läpi
ennenkuin seinästä tulee ikonostaasi
ja sitä yrittää vain pitää pystyssä,
kulissia itsensä
ja todellisuuden välillä.
. . .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
TIETOJA BLOGINPITÄJÄSTÄ
ARTO LAPPI
Kirjoittaja on tamperelainen runoilija. Kirjat: Pohjoiset tuulenpesät (Enostone 2020) Jumalaton pappi ja Kampurajalka (Mitra Virtaperko & Arto Lappi) (Basam Books, 2019) Taivaanpohjassa laulavat valaat: Valitut runot 2000-2019 (Enostone, 2019) Veden ääret (Enostone, 2018), Pökhölmistä päivää: Tampereelta ja sen seutuvilta sananselityksiä (Tampere-Seura, 2016), Sulavesien tanssi (Sanasato, 2016), Kärpäshäiriö (Sammakko, 2014), Laululento (Sammakko, 2011), Lumiputous (Sammakko, 2009), Harakan paja - mitallisia runoja (Sammakko, 2007), Oravan portaat – mitallisia runoja (Sammakko, 2004), Kukko puussa – mitallisia runoja (Sammakko, 2002), Ei perhonen siivistään tiedä (Kaarinan kaupunki, 2001)
Tarkastele profiilia
LINKKEJÄ
ENOSTONE
Muita blogeja ja sivustoja
Donald Adamsonin runoblogi
Jano-lehti
Juha Siro
Kemppinen
Kiiltomato
Lauri Viidan Tampere
Sapkota
SUOMI ON RUNO
Tommi Melender
Uuhkalinnun mailla
Blogiarkisto
►
2021
(3)
►
kesäkuuta
(1)
►
maaliskuuta
(1)
►
tammikuuta
(1)
►
2020
(27)
►
joulukuuta
(2)
►
marraskuuta
(1)
►
syyskuuta
(1)
►
elokuuta
(2)
►
heinäkuuta
(2)
►
kesäkuuta
(3)
►
toukokuuta
(1)
►
huhtikuuta
(1)
►
maaliskuuta
(9)
►
helmikuuta
(3)
►
tammikuuta
(2)
►
2019
(16)
►
marraskuuta
(3)
►
lokakuuta
(2)
►
syyskuuta
(1)
►
elokuuta
(1)
►
kesäkuuta
(1)
►
toukokuuta
(1)
►
huhtikuuta
(3)
►
maaliskuuta
(1)
►
helmikuuta
(2)
►
tammikuuta
(1)
►
2018
(27)
►
joulukuuta
(1)
►
marraskuuta
(2)
►
lokakuuta
(3)
►
syyskuuta
(3)
►
elokuuta
(2)
►
heinäkuuta
(2)
►
kesäkuuta
(2)
►
toukokuuta
(3)
►
huhtikuuta
(1)
►
maaliskuuta
(1)
►
helmikuuta
(3)
►
tammikuuta
(4)
►
2017
(27)
►
joulukuuta
(2)
►
marraskuuta
(2)
►
lokakuuta
(2)
►
syyskuuta
(4)
►
elokuuta
(1)
►
heinäkuuta
(3)
►
kesäkuuta
(2)
►
toukokuuta
(2)
►
huhtikuuta
(2)
►
maaliskuuta
(3)
►
helmikuuta
(1)
►
tammikuuta
(3)
►
2016
(48)
►
joulukuuta
(3)
►
marraskuuta
(3)
►
lokakuuta
(4)
►
syyskuuta
(4)
►
elokuuta
(4)
►
heinäkuuta
(3)
►
kesäkuuta
(5)
►
toukokuuta
(4)
►
huhtikuuta
(4)
►
maaliskuuta
(5)
►
helmikuuta
(4)
►
tammikuuta
(5)
►
2015
(71)
►
joulukuuta
(5)
►
marraskuuta
(5)
►
lokakuuta
(7)
►
syyskuuta
(7)
►
elokuuta
(3)
►
heinäkuuta
(8)
►
kesäkuuta
(7)
►
toukokuuta
(3)
►
huhtikuuta
(6)
►
maaliskuuta
(6)
►
helmikuuta
(7)
►
tammikuuta
(7)
►
2014
(62)
►
joulukuuta
(5)
►
marraskuuta
(7)
►
lokakuuta
(5)
►
syyskuuta
(6)
►
elokuuta
(6)
►
heinäkuuta
(7)
►
kesäkuuta
(7)
►
toukokuuta
(8)
►
huhtikuuta
(4)
►
maaliskuuta
(3)
►
helmikuuta
(2)
►
tammikuuta
(2)
►
2013
(24)
►
joulukuuta
(2)
►
lokakuuta
(2)
►
syyskuuta
(2)
►
elokuuta
(3)
►
heinäkuuta
(3)
►
kesäkuuta
(2)
►
toukokuuta
(2)
►
huhtikuuta
(3)
►
maaliskuuta
(1)
►
helmikuuta
(2)
►
tammikuuta
(2)
►
2012
(22)
►
joulukuuta
(3)
►
marraskuuta
(1)
►
lokakuuta
(3)
►
syyskuuta
(2)
►
elokuuta
(3)
►
heinäkuuta
(2)
►
toukokuuta
(2)
►
maaliskuuta
(4)
►
tammikuuta
(2)
▼
2011
(28)
►
joulukuuta
(1)
►
marraskuuta
(1)
►
lokakuuta
(3)
►
syyskuuta
(4)
►
elokuuta
(1)
►
heinäkuuta
(2)
►
kesäkuuta
(1)
►
toukokuuta
(5)
▼
huhtikuuta
(2)
Kuin veden tyyneys pehmein käsin sivelty pintaa...
Tehdessä kuviin pieniä murtumiavoi koputella its...
►
maaliskuuta
(3)
►
helmikuuta
(3)
►
tammikuuta
(2)
►
2010
(14)
►
joulukuuta
(1)
►
marraskuuta
(2)
►
syyskuuta
(1)
►
elokuuta
(2)
►
heinäkuuta
(2)
►
toukokuuta
(2)
►
huhtikuuta
(1)
►
helmikuuta
(1)
►
tammikuuta
(2)
►
2009
(12)
►
marraskuuta
(2)
►
lokakuuta
(2)
►
syyskuuta
(3)
►
elokuuta
(4)
►
heinäkuuta
(1)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti