torstai 24. syyskuuta 2020




Harjoitan syystä, 

koverran hitaita säkeitä, 

ettei sisäinen automaattipiano heräisi,

    saisin vietyä sanani

       saksofonin läpi


     tietoisuudelta toiselle


etten alkaisi 

lisäillä runojen perään hymiöitä.

. . .


Kun ymmärrän että kaikessa

   on jotain teennäistä

voin kirjoittaa miettimättä,


Katso paakkua,

mullan yhteys on kuin meren,

puut huojuvat, aallot nousevat,


liikkeeseen juurtuvat

   meduusat,

runousopittomat poijut.

. . .


   Istahdan,

    jotta flipperinkuula

    palaa kentältä

    hiljaiseen koloonsa.

      Ja peli alkakoon


        tat tvam asi

. . .

        (tat tvam asi (sanskriitti): Sinä se olet)
















  Salospohja, Vesilahti (Kuva: AL)


torstai 20. elokuuta 2020


KOKOELMASTA POHJOISET TUULENPESÄT:

                    (Enostone, 2020)












torstai 13. elokuuta 2020

 

On luotettava,

kevät ei ole ikuinen,

mutta on.


On työnnettävä 

sormet multaan, istutettava, 

  luotava lantakasan läpi.

Nähtävä kajastava valo,

jokin tuntematon kasvi sen suulla.


Ja mantra,

jota sopii jankata,

  luotettava.

 


Vesilahti, Narva (Kuva: AL)






tiistai 28. heinäkuuta 2020




Katselen Pirkankadulle,
näen nöösin sotkevan   
   rossarilla ylämäkeen       
 ja vanhan Aronpuron   
       sauvakävelevän rinnettä alas.

Ponnistelu pysyy,         
      mutta pitääkö kirjoittamisen
olla näin yksinäistä     
koko matkalta. Kyllä.   

Bermudan kolmiossa.   
   Jotain tapahtuu               
kun mitään ei tapahdu.



                      Vaklaan pihalle aikasee  
                                           (Otsikko: Kari Aronpuro: Saa tulla (1996))




Kermankoski, Heinävesi  (Kuva: AL)




maanantai 13. heinäkuuta 2020





Häntä pidetään kahjona
  kun hän lakaisee edeltä
  tien jolla kävelee.

Mielensä, jainalainen makrolinssi,
  läheltä kuvattuna kirpuista
  kuoriutuu lumottuja hirviöitä.

On ystävällistä olla tallomatta,
   etteivät tule uniin.



                     Nekalan korkean taivaan alla etana, matkalla 
                           (Otsikko: Kari Aronpuro: Pietas, 1994)




(Kuva: AL)






tiistai 30. kesäkuuta 2020





(Kari Aronpuro tänään 80 vuotta. Tavanomaisen onnittelun sijaan
 runo otsikkoon "Ihmetys", Karin & Marran yhteisviritykseen)


Ihmetys tulee
  miettimättä,
loppumattomat aiheet

kuten se
kun puhutaan luonnon kutsuvan
ja tarkoitetaan
  tarpeilla käyntiä.

Miten voin sanoa
    rakkaani
tarkoittamatta muuta.

Sama kirkas väri
himolla, intohimolla,
 mullan vihreä peitto.

                           
                     Ihmetys





Valokuvan runo: Kari Aronpuro, Kuva: Marra Lampi






lauantai 27. kesäkuuta 2020







Ruuhkaisa silta,
  virta yli virran.
Nojaan kaiteeseen,
  mietin kanoottia,
jonka päästäisin irti.


              (Gösta Ågrenille)


Suomujärvi, Patvinsuo  (Kuva: AL)




Runo kokoelmasta POHJOISET TUULENPESÄT  (Enostone, 2020)
Julkistus 5.9 Työväenkirjallisuuden päivä, Tampere