torstai 10. joulukuuta 2020







Mietin runoa, joka ei onnistunut.

Kirjoitin toisen, vähän paremman.

Sitten keitin kahvin, aurinko siivilöi ikkunasta,

    täytin kupin toistamiseen.


Aurinko palasi pilveen

  mutta pimeys, väistynyt.

Pöytä. Tuoli. Vaimoni muotoilema savikulho.

Olin hetken yhtä

     mesoliittisen kauden kanssa.



Kivikesku, Nokia (Kuva: AL)










 

Ei kommentteja: