Meillä ei ole muuta yleisöä kuin toisemme
eikä muuta yleisöä kuin itsemme,
pitäisi pyrkiä ettei ole kuin leikki,
joku ilmaantuu kesken runon,
nenänpää käy ikkunassa –
emme pysty kiinnittämään heitä,
tai itseämme –
yhä yksinäinen lause etsii
kohtaansa paperilla, pyyhkiytyy
sitä mukaa kuin kirjoittuu.
Se saapui pimeästä,
rähjääntynyt juhlakulkue, häipyi kolistellen
takaisin hämärään.
. . .
(Turun runoviikko, Laitilan kirjasto, 10.11.2020. Esiintyjät: Juha Kulmala, Hanna Storm & Arto Lappi. Yleisöä: 1 henkilö, joka ilmoitti ennen alkua joutuvansa poistumaan kesken esityksen. Päädyimme lopulta lukemaan runoja toisillemme)
Salospohja, Vesilahti (Kuva: AL) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti