Meillä ei ole muuta yleisöä kuin toisemme 

  eikä muuta yleisöä kuin itsemme,

  pitäisi pyrkiä ettei ole kuin leikki,

joku ilmaantuu kesken runon,

        nenänpää käy ikkunassa –

emme pysty kiinnittämään heitä, 

        tai itseämme –

        yhä yksinäinen lause etsii 

       kohtaansa paperilla, pyyhkiytyy 

         sitä mukaa kuin kirjoittuu.

              Se saapui pimeästä,

                 rähjääntynyt juhlakulkue, häipyi kolistellen 

                   takaisin hämärään.

                                . . .

(Turun runoviikko, Laitilan kirjasto, 10.11.2020. Esiintyjät: Juha Kulmala, Hanna Storm & Arto Lappi. Yleisöä: 1 henkilö, joka ilmoitti ennen alkua  joutuvansa poistumaan kesken esityksen. Päädyimme lopulta lukemaan runoja toisillemme)

Salospohja, Vesilahti (Kuva: AL)