maanantai 30. maaliskuuta 2020





Rauhaniemi, Tampere  (Kuva: AL)

























Vaikka luen
ruumisrekkojen jonoista Lombardiassa,
minut havahduttaa tilastotieto:
61 % menehtyneistä on miehiä.

Synnyttäjä on
siittäjää tärkeämpi.

Kävelen alas rantaan
hiukan kumarammassa, uitan jalat,
annan niiden kuivahtaa
  auringon syleilyssä.

Tarvitseeko valo
  erottuakseen
tunnelin ympärilleen,

enkä minä tiedä
kohtaanko vai kiellänkö tosiasiat
kirjoittamalla niistä runoja.
                 . . .


perjantai 27. maaliskuuta 2020





Kaupinoja, Tampere  (Kuva: AL)
























Mietiskelen
aamuin, illoin,
auringonnousun, laskun hetkellä
siirryn toisesta toiseen.

Mutta armo ei kysy aikaa,
kyyneleet kastelevat minut
   vasta kun tartun
yksinkertaiseen toimeen.

Synny tyyneys.
     Kuoriudu sipuli,
   lohko kerrallaan.

Pannulle nostettuna,
kuin sateen jäljiltä kuullotut.

Ja minä olen
      samaa haketta.
   On rannatonta.
         . . .













torstai 26. maaliskuuta 2020




Kauppi, Tampere  (Kuva: AL)





























Ruttonaamio.
Ymmärrätkö, pidä se
irti kasvoista,
vaikka vihreät silmät
kuinka välkehtisivät.
           . . .
















tiistai 24. maaliskuuta 2020




Patosilta, Tammerkoski  (Kuva: AL)































Albert Einstein tarrasi
haastattelijaa käsivarresta, alkoi puhua
naapurissaan asuvasta leipurista,

kuinka hän kesyttää kaaoksen,
   vaivaa sen taikinaksi,

hänen kuohkeat croissantinsa
miltei kumoavat painovoiman,
ne ovat pitäneet minut jo vuosikymmeniä
   aamujen syrjässä.

Tässä on suhteellisuusteorian juuri,
Albert viuhtoi, tämä tulee
ensimmäisenä
    ja tärkeimpänä ymmärtää.
                 . . .




sunnuntai 22. maaliskuuta 2020



Pyhäjärvi, Tampere  (Kuva: AL)





























Pelkään, minä,
kylmän kallion kyljessä.

Yhtä monta kertaa
kuin olen pessyt käteni,
olen pelännyt, eli jatkuvasti,

enkä pelkästään
itseni puolesta, pelkään
että saatan toimia kuoleman välikätenä,
   itseni tietämättä.

Pelkään, saan sanoa
sen ääneen, eikä auringonpaiste
   hälvennä sitä.

Se vain paistaa,
hirvittävänä,
   kultainen sinfonia.

. . .


perjantai 20. maaliskuuta 2020






Kaupinoja, Tampere  (Kuva: AL)


























   Aamuöiset viserrykset
    tunkeutuvat jo uniin, on vasta
      kevätpäiväntasaus,
   
    mutta kirjoitan mitä tahansa
      kaikki tuntuu naiivilta
    tässä kärsimysten maailmassa.

     Lausuessa olen
     vielä teennäisempi.

     Puhaltaa sanatta.
     Coltrane, kunnes kiurut.


                  . . .





torstai 19. maaliskuuta 2020




Kehräsaari, Tampere  (Kuva: AL)
























Mies on täyttäjä,
nainen pysyy edellä,
hänellä on tyhjä tila,
  jonka perässä
kuljemme kuin eläimet.

                Katsokaa koiraa,
                joka merkitsee kaiken.

Olen kirjoittanut
ajattelematta itseäni sukupuolena,
etten olisi häilyvä haamu,
  silmissä ainoastaan
limakalvojen kangastus.

                Seinässä on virtsaläikkä.

Luen Minnan päivänä
Tuaa*, Cajn suomennosten kautta,
ja ymmärrän,
  tämä tasa-arvon päivä
kuuluu myös minulle.

                Vieressä on ovi,
                siitä astuu ihminen.

                             
         (19.3.2020 Minna Canthin päivänä)


                            * Tua Forsström: Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen 
                                    (Suomennos: Caj Westerberg)







keskiviikko 18. maaliskuuta 2020




Siikaneva, Ruovesi  (Kuva: AL)






























               KARANTEENI



Poliisi asteli seinustalle
asettuneen vanhuksen luo.

  - Sisälle rouva, nyt on niin, että
jopa laavujen ympärille kiedotaan eristysnauhaa.
  Saati sitten teidän vanhojen honkien.

Vanhus alkoi lausua säkeitä:

Mikä on epätoivon kesto: 
hetki, ja sitä seuraavat hetket, 
  niiden väliin 
  lämpimät säteet iskevät kiilaa...

  - Minun on hengähdettävä tovi
 päästyäni omin jaloin tähän. Pois varjostamasta.

   - Jos tämä tarkoittaa lähtöä,
   minä annan latvani levitä, sulan
        suoraan aurinkoon.

                                 
.


tiistai 17. maaliskuuta 2020




Siikaneva, Ruovesi  (Kuva: AL)
























Barokin perusta
voidaan purkaa räjäyttämällä
niin ettei yksikään tiili
lennä kadun toiselle puolen,
    hidastetusti,
viulunjousien sahatessa.

Vaikka oletus on
ettei ketään ole sortumisaikaan sisällä,
viipyilee mieli, tunteet
nuottitelineen äärellä,
   häilähtää
ikkunassa Purcellin haamu.

   Silti käsi
   painaa napin pohjaan.

   Jokaisen tahdin
   on seurattava ajallaan.



                                The Draughtsman's Contract


                                (Arto Lappi: Pohjoiset tuulenpesät, Enostone, elokuu 2020)


                                            ( Otsikko: Michael Nyman: Draughtsman's Contract, 1982)