Kauppi, Tampere  (Kuva: AL)

Ruttonaamio.
Ymmärrätkö, pidä se
irti kasvoista,
vaikka vihreät silmät
kuinka välkehtisivät.
           . . .

Patosilta, Tammerkoski  (Kuva: AL)

Albert Einstein tarrasi
haastattelijaa käsivarresta, alkoi puhua
naapurissaan asuvasta leipurista,

kuinka hän kesyttää kaaoksen,
   vaivaa sen taikinaksi,

hänen kuohkeat croissantinsa
miltei kumoavat painovoiman,
ne ovat pitäneet minut jo vuosikymmeniä
   aamujen syrjässä.

Tässä on suhteellisuusteorian juuri,
Albert viuhtoi, tämä tulee
ensimmäisenä
    ja tärkeimpänä ymmärtää.
                 . . .

Pyhäjärvi, Tampere  (Kuva: AL)

Pelkään, minä,
kylmän kallion kyljessä.

Yhtä monta kertaa
kuin olen pessyt käteni,
olen pelännyt, eli jatkuvasti,

enkä pelkästään
itseni puolesta, pelkään
että saatan toimia kuoleman välikätenä,
   itseni tietämättä.

Pelkään, saan sanoa
sen ääneen, eikä auringonpaiste
   hälvennä sitä.

Se vain paistaa,
hirvittävänä,
   kultainen sinfonia.

. . .

Kaupinoja, Tampere  (Kuva: AL)

   Aamuöiset viserrykset
    tunkeutuvat jo uniin, on vasta
      kevätpäiväntasaus,
   
    mutta kirjoitan mitä tahansa
      kaikki tuntuu naiivilta
    tässä kärsimysten maailmassa.

     Lausuessa olen
     vielä teennäisempi.

     Puhaltaa sanatta.
     Coltrane, kunnes kiurut.


                  . . .

Kehräsaari, Tampere  (Kuva: AL)

Mies on täyttäjä,
nainen pysyy edellä,
hänellä on tyhjä tila,
  jonka perässä
kuljemme kuin eläimet.

                Katsokaa koiraa,
                joka merkitsee kaiken.

Olen kirjoittanut
ajattelematta itseäni sukupuolena,
etten olisi häilyvä haamu,
  silmissä ainoastaan
limakalvojen kangastus.

                Seinässä on virtsaläikkä.

Luen Minnan päivänä
Tuaa*, Cajn suomennosten kautta,
ja ymmärrän,
  tämä tasa-arvon päivä
kuuluu myös minulle.

                Vieressä on ovi,
                siitä astuu ihminen.

                             
         (19.3.2020 Minna Canthin päivänä)


                            * Tua Forsström: Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen 
                                    (Suomennos: Caj Westerberg)

Siikaneva, Ruovesi  (Kuva: AL)

               KARANTEENI



Poliisi asteli seinustalle
asettuneen vanhuksen luo.

  - Sisälle rouva, nyt on niin, että
jopa laavujen ympärille kiedotaan eristysnauhaa.
  Saati sitten teidän vanhojen honkien.

Vanhus alkoi lausua säkeitä:

Mikä on epätoivon kesto: 
hetki, ja sitä seuraavat hetket, 
  niiden väliin 
  lämpimät säteet iskevät kiilaa...

  - Minun on hengähdettävä tovi
 päästyäni omin jaloin tähän. Pois varjostamasta.

   - Jos tämä tarkoittaa lähtöä,
   minä annan latvani levitä, sulan
        suoraan aurinkoon.

                                 
.

Siikaneva, Ruovesi  (Kuva: AL)

Barokin perusta
voidaan purkaa räjäyttämällä
niin ettei yksikään tiili
lennä kadun toiselle puolen,
    hidastetusti,
viulunjousien sahatessa.

Vaikka oletus on

ettei ketään ole sortumisaikaan sisällä,

viipyilee mieli, tunteet

nuottitelineen äärellä,

   häilähtää

ikkunassa Purcellin haamu.

   Silti käsi

   painaa napin pohjaan.

   Jokaisen tahdin

   on seurattava ajallaan.

                                The Draughtsman's Contract

                                (Arto Lappi: Pohjoiset tuulenpesät, Enostone, elokuu 2020)


                                            ( Otsikko: Michael Nyman: Draughtsman's Contract, 1982)