Kaupinoja, Näsijärvi  (Kuva: AL)

Nostan kotilon
korvalle, mitä kuulen.
Kaukaisan luodon,
vaiko vain oman veren
rannattoman kohinan.
. . .

Juuri kun olit
osoittamaisillasi kuuta
lensi sormelle hyttynen.
Et alkanut
silti viuhtoa, opettaa.
Katselimme
sen hiljalleen täyttyvän,
jatkavan
vaappuen matkaa.

            (Pertti Niemiselle 10.11.2015)