sunnuntai 19. toukokuuta 2013





Seuraava soitetaan
vasta kun edellinen on vaiennut,
ja välissä on ollut lyhyt hiljaisuus.

Ohje sopisi muuhunkin
kuin kirkonkellojen soittoon.

Niin että viimeinen
kumahdus jäisi kaikuna, havahduttaisi
näkymättömän askeliin.
. . .




1 kommentti:

riitta aallos kirjoitti...

Niin. Hiljaisuus antaa tilan etsiä, kysyä, kuulla ja ymmärtää. Kannattaako siihen tilaan jättäytyä hyppäämästä? - Arton runot pysähdyttävät, kerta toisensa jälkeen. Hienoja!