Kävelee, kävelee,
liikkeellä varhain,
ajatustenonkija,
saalista miettimättä
heittää verkkonsa taivasta vasten.

Illansuussa
hän on teekupin äärellä,
pilkkii yhä,
näpyttelee pussia
kuin lintu nokkaa.

Vessassa hän jää
tuijottamaan lavuaariin,
eteisessä hattunsa sisään.

Siitä hän on velkaa kiitoksen.
Hänen on aina
annettu olla sellainen.

                         - Vaimolleni
. . .