(Kari Aronpuro tänään 80 vuotta. Tavanomaisen onnittelun sijaan
 runo otsikkoon "Ihmetys", Karin & Marran yhteisviritykseen)


Ihmetys tulee
  miettimättä,
loppumattomat aiheet

kuten se
kun puhutaan luonnon kutsuvan
ja tarkoitetaan
  tarpeilla käyntiä.

Miten voin sanoa
    rakkaani
tarkoittamatta muuta.

Sama kirkas väri
himolla, intohimolla,
 mullan vihreä peitto.

                           
                     Ihmetys

Valokuvan runo: Kari Aronpuro, Kuva: Marra Lampi

Ruuhkaisa silta,

  virta yli virran.

Nojaan kaiteeseen,

  mietin kanoottia,

jonka päästäisin irti.

              (Gösta Ågrenille)

Suomujärvi, Patvinsuo  (Kuva: AL)




Runo kokoelmasta POHJOISET TUULENPESÄT  (Enostone, 2020)
Julkistus 5.9 Työväenkirjallisuuden päivä, Tampere

Pirkankatu, Tampere  (Kuva: AL)

Jos luonnotieteelliseen saisi näytille

täytetyn Jumalan, ja viereiselle jäätelökioskille

  olisi silti pidempi jono.

Järkkyisikö maa, saisimmeko

tuta hänen vihansa, vai kuulisimmeko

  tuulessa lempeän henkäyksen --

Lapseni, käyttäkää

roponne tuulihattuihin, tahmatkaa sormet

  ettei teitä edes lasketa museoihin.

Juoskaa tämä päivä,

pitäkää aurinko päänne päällä, murehtimatta

  illan kimmeltävää viikatetta.

                                              ( Inspiraatio: Kimmo Kaivanto:

                                                 Moraaliton maisema 1970)

Näsikallio, Tampere (Kuva: AL)

  Kun haravoisi
   tuuli, veisi naapurin
   puolelle, miettii
   puutarhuri kirsikan
   kukkia ihaillessa.
         . . .


              ( Ps. Kuvassa ei ole kirsikka!)

Kauhaneva  (Kuva: AL)

Aamulla niihin
herää, tuulikelloihin,
aamulla vasta
kun soivat herkimmillään
ja olen unessa
kyllin monesti kierinyt 
   itseni ympäri.

Syntyjä: keveimmästä
kosketuksesta syvin kirkaisu,
kiirivät kurjet,
    laulujoutsenet,

Cantus Arcticus, ja vihdoin
    kaartaa taivas,

 kun kaamoksen yli on heilahtanut
    aurora borealis,
suurimman linnun siipi.



                          Cantus Arcticus


   Arto Lappi: Pohjoiset tuulenpesät (Enostone, 2020)
     
      Otsikko: Einojuhani Rautavaara: Cantus Arcticus (1972)

Rauhaniemi, Tampere  (Kuva: AL)

Vaikka luen
ruumisrekkojen jonoista Lombardiassa,
minut havahduttaa tilastotieto:
61 % menehtyneistä on miehiä.

Synnyttäjä on
siittäjää tärkeämpi.

Kävelen alas rantaan
hiukan kumarammassa, uitan jalat,
annan niiden kuivahtaa
  auringon syleilyssä.

Tarvitseeko valo
  erottuakseen
tunnelin ympärilleen,

enkä minä tiedä
kohtaanko vai kiellänkö tosiasiat
kirjoittamalla niistä runoja.
                 . . .

Kaupinoja, Tampere  (Kuva: AL)

Mietiskelen
aamuin, illoin,
auringonnousun, laskun hetkellä
siirryn toisesta toiseen.

Mutta armo ei kysy aikaa,
kyyneleet kastelevat minut
   vasta kun tartun
yksinkertaiseen toimeen.

Synny tyyneys.
     Kuoriudu sipuli,
   lohko kerrallaan.

Pannulle nostettuna,
kuin sateen jäljiltä kuullotut.

Ja minä olen
      samaa haketta.
   On rannatonta.
         . . .