Hahtikari, Liminka (Kuva: Valtteri Kontturi)

Kuin jokin kuiskaisi
paikka, nyt olet jäljillä.
Kuulasta, tyyntä.
Ainoastaan silmillä
enää tästä edemmäs.
. . .

  Hän nostaa kotelon povitaskustaan
kahdella sormella, poimii kynän huotrasta
varoen, kuin kypsyneen marjan, kääntää
sipaisten terän ja signeeraa kirjan.

  Tämän kaiken hän tekee
hidastetusti, varmoin, lavein liikkein.

  Unet ovat pahempia. Hän
odottaa kuulevansa selkänsä takaa huudon:
Huijari! Riipustelija!
  Mutta kukaan ei huuda. Silti
joka aamu lakanat on vaihdettava.
. . .

Pehmokarhu (Ursus Mollis) (Kuva: AL)

Jokainen pehmoeläin
on harvinaisuus, lajinsa ainoa.
Ja toisinaan ainoa kuuntelija.
Korva tikattuna
se tasapainottaa cooliutta.
. . .

Kirjanselkätanka (Kuva:AL)

Kuin unessa viipyen
kapea tie pohjoiseen,
elämä, jota elät.

Tuoreessa muistissa kevät,
loputtomat vuoret ja joet.

             (Salakka / Bashoo / Carpelan
               Rekola / Snyder)
. . .

Valassaaret  (Kuva: Anne Hietikko)

Venettä on käytettävä
aika ajoin. Muuten se upottaa
pahaa-aavistamatta
istahtavan mullan pohjaan.

Jalka tarvitsee polkuja,
käden on hyvä tapailla vaellussauvaa.
Vain siten mieli löytää rauhan.
Kuin kokka irtoaisi kivikosta.
. . .

Jollakin polulla pohjoisessa (Kuva: Anne Hietikko)

Luulemme piiloutuneemme.
Vaikka hän on jo
laskenut monituiset kerrat sataan,
ja katselee meistä.

Kun odotamme hänen
tulevan etsimään, huhuilemaan
jossakin toisessa,
uskottavammassa hahmossa.
. . .

Yosemite, US, (Kuva: Tero Tähtinen)

   
Olemme kävelleet
varhaisesta.Vaikka jalkoja
kuumottaa, niskaa kivistää,
ei mistään voi ammentaa
iltateehen yhtä kirkasta vettä.
Mana dearvan, mene terveenä.
Jos opit riisumaan siipesi,
sinulle kasvavat uudet.
. . .  

       - Missä olen luopunut kaikesta,
          siellä olen tullut kotiin.
                 (Tero Tähtinen, Lohikäärmeen päivät, 2014)