Luutansa tanssii,
vaikka vanhus köpöttää
itse perässä.
Ja askel askeleelta
käytävä alkaa kiiltää.
. . .

Onko kyseessä ihme,
vai täysin luonnollinen asia.
Vai onko jako
keinotekoinen, halkaistu omena.

Molemmat puolet,
viisastelee kurniva vatsa aivoille.
Se ei epäile, kanonisoi kaiken
minkä sisään ahtaa.
. . .

Kalojen tapaan
pysyy runo tuoreena
päivän tai kaksi.
Ei auta, vaikka ahtaisi
kirjaan, pakastaisi.
. . .

Lentänyt kanteen kaukaa,
pudonneen lehden kohokuva.
Sivelemään jäänyt sormi
unohtunut selailemaan mielensä kirjaa.
. . .

Miksi yrittäisin loitsia
käärmeen notkeutta tavalliseen keppiin,
vaipua kuvitelmiin miehekkyydestä.

Enkö voi vain olla suora,
tukea köynnöstä,
ellen voi olla itse köynnös.
. . .

Löytänyt buddhaluonnon.
Katsoimme vilkaisten
kuin kiiltomatoa yössä.

Vaikka ympärillään
oli kaikki raapaisupintaa,
kokonainen pimeä.
. . .

Olenko itäinen, vai läntinen kulkija.
Kummassa kädessä kulloinkin pitelen sauvaa.
Ristiriita, josta en osaa päästää irti.
Samoin kuin pysähtymätön kulkeminen, taukojen tähden.
. . .