Miten muotoilla
kiitos, siinä päivät.
Yöt toki vietän
kuin aito ihminen
piilossa rietastellen.
. . .

Kirkastumassa,
auringon laskiessa,
kirkastumassa.
Kuin vastasyntyneenä,
pyöristyvä täysikuu.
. . .

Irrotessaan oksalta 
irtoaa myös maasta,
eikä viivy tuulissakaan kauaa, 
puunsa hapertuva pienoiskuva.
. . .

Haihtuvi uni.
Irronneena pellosta,
leijuva utu.

(Veikko Huoviselle 5.10.2009)

Viljo Kajava , hyvää 100-vuotispäivää!:


Mikäli kartantekijä on taitava
hän saattaa johdattaa syrjäisille salomaille,
palokärjen koputukseen.

Hän voi myös piirtää kotirannan, 
hiekkaan huuhtoutuvan varpaanjäljen.
Jos oikein taitaa.
. . .

Ei voi mitata etäisyyttä 
yksinäisestä toiseen yksinäiseen.
Sama murhemieli, sama kumara kulku.
Vain porttikonki kummallekin omansa.
. . .

Eihän vanhojen,
arvokkaiden kuulukaan
lähteä mukaan.
Pienet tuulet vesoja,
pensaita heiluttakoon.
. . .