Siikaneva, Ruovesi  (Kuva: AL)

Barokin perusta
voidaan purkaa räjäyttämällä
niin ettei yksikään tiili
lennä kadun toiselle puolen,
    hidastetusti,
viulunjousien sahatessa.

Vaikka oletus on

ettei ketään ole sortumisaikaan sisällä,

viipyilee mieli, tunteet

nuottitelineen äärellä,

   häilähtää

ikkunassa Purcellin haamu.

   Silti käsi

   painaa napin pohjaan.

   Jokaisen tahdin

   on seurattava ajallaan.

                                The Draughtsman's Contract

                                (Arto Lappi: Pohjoiset tuulenpesät, Enostone, elokuu 2020)


                                            ( Otsikko: Michael Nyman: Draughtsman's Contract, 1982)

Hauhuu, Virrat (Kuva: AL)

Haluaako se sitä,
elämänmittaista coitusta.

Kuoren alle, pehmeään lihaan
tunkeutuu hiekanjyvä,
eikä raakulla ole muuta mahdollisuutta,
   erittää sen päälle helmiäistä,

kehittää helmeä, kerros kerrokselta.

Tarinani, simpukan tarina,
sen läpi virtaa joki, se puhdistaa veden,

hamuan ylleni
peitoksi paperiarkkeja, toivon 
  että runous elättäisi.

Potkaisen ruuhen järvelle,
  olen jo hukkunut siihen,
  kimmeltävään ikuisuuteen.

                        A River Runs Through it

                     Pohjoiset tuulenpesät (Enostone, elokuu 2020)

Ps. Otsikko on Mikko Iivanaisen samannimisen 

      levyn nimikappale. "A River Runs Through It"
         on tuore levy, tämän vuoden julkaisu.

Kauhaneva  (Kuva: AL)

Viritän iltanuotion
tunturin kupeeseen, painan kämmenet 
kuuman teekupin ympärille.

Sillä on korva
joka kuuntelee, mutta minulla           
ei kysymyksiä.

Yhtä hyvin voisin
olla huoneessa, jossa joku
nostaa sormensa klavikordin koskettimilta, 
   sen hetken 
      hiljaisuudessa.

Raukeus jäsenissä.
Puinen kuksa, puiden   
   äänet ympärillä.


                      The Sounds of Silence


             (Arto Lappi: Pohjoiset tuulenpesät (Enostone, elokuu 2020))

Kaupinoja, Tampere (Kuva: AL)

Kulkea erämaajärven rantaan,
   kuulla kuikan dobro

kluui-ko – kluui-ko – kluui-ko – kluii

Bluesissa on kyse kierrosta,
kolmesta soinnusta,
   kahdestatoista tahdista,

vaeltamisesta vuoden
jokaisena päivänä, putoamisesta 
   yli kartan reunan

   hetkeen jossa olet,

olet nähty, näet
   sinisen silmän, josta
   taivas itsensä peilaa.



                             Sáivui


            (Arto Lappi: Pohjoiset tuulenpesät, Enostone, elokuu 2020)

_______________________________ 

Sáivo (pohjoissaame): Järvi, jolla on kaksi                      

pohjaa. Se voi myös tarkoittaa 

         kuolemanjälkeistä henkimaailmaa. 

         (Runon otsikko on Ulla Pirttijärven samannimisestä kappaleesta)

(Bafe's Factory /Nordic Notes 2019)

. . .

Näsijärvi, Tampere  (Kuva: AL)

Olen kulkenut
jälkiä jättämättä
luonnollisen tien,

mitä nyt kaivertanut
muutaman uoman
     - kastepisara

. . .

Alhaalta käsin
     ylhäältä leijailleena
   valaistu metsä

. . .


Haukan sukellus.
Hetken päästä taivaalta
leijailee höyhen,
untuva untuvalta
sataa lämmintä lunta.

           . . .

Kaleva, Tampere (Kuva: AL)

Omenavarkauden sijaan pojat kujeilivat
haukkomalla muutaman hedelmän karaksi
   irrottamatta niitä oksilta.
   Siihen tarvittiin jo tikkaita.

Puutarhan omistajaa
tämä ei huvittanut, hän vahti illat puutaan
   talikon kanssa kuistilla.

Muutaman korillisen hän keräsi,
loput kymmenen päätyi kompostiin.

Ukosta oli tullut lapsille
   ahneuden perikuva,
hänelle oli annettu nimi
valaistuksen pahin vihollinen.
. . .

Näsijärvi 1 (Kuva: AL)

Korkein pilailee mielellään.
Hänelle sepitetyssä pyhässä kirjassa
ei ole tippaakaan huumoria.
                . . .

Samurai pyyhkäisee
rievulla verestä noruvan katanan,
siirtyy puutarhan perälle teeseremonian
  ja haikurunojen pariin.

Varhainen aamu, vielä synkkä yö.
Rauhaisan mietiskelyn kautta
pappi nousee saarnastuoliin,
  raapii tulikiveä kirkon katosta.

Ei runoilijakaan juuri vitsaile.
Ajatukset rocktähteydestä
häiritsivät minua koko nuoruuteni.
   Eivät ne  ole vieläkään jättäneet.
                . . .

   Peili ei riku,
    ja tarkasti katsoen
    erotan kaiken
    mikä pisaroi mielen
    valkealle lumelle.
               . . .

Harvinaista löytää runoilija,
joka ei ole kirjallisuudenopiskelija.
Tämä sallitaan muutamalle
elämänoppineelle vanhukselle.
               . . .

    Viihtyisä rinne,
             istutettu menneitä
          hetkiä täyteen.

Näsijärvi 2 (Kuva: AL)

Näsijärvi 3  (Kuva: AL)