Karvian hautausmaa  (Kuva: AL)

Niittokoneella
    ikävä tapa leikata
  jokainen korsi.
         . . .

Kaadettu runko,
     nurinkurista -- tuoksu
   niin taivaallinen. 
         . . .

Kevään tuijotus,
     tuhansine silmineen
  sammakonkutu.
         . . .

Lapinniemen satama (Kuva: AL)

HAIKUBAGATELLEJA


Luvaton tauko,
        lakaisija nojailee
    sumussa luutaan.
         . . .

  Katusoittaja
potkiskelee itsekin
   tyhjää kuppiaan.
         . . .

Sambakulkue
        kuulostaa kauempaa
    pesukoneelta.
         . . .





Uikutus sängyn
        alta, sen ajan minkä
     ilotulitus.
       . . .

   Hyrisemällä
  kissa pitää syliäsi
      käynnissä.
   

Rauhaniemen vanhainkotia  (Kuva: AL)





Hitaita asioita,
luoda runo, kolata polku
portille saakka.

Mitä tahansa
saa aikaan
tulee sisältä lämmin.

Seuraavaan lumisateeseen
maailma on
kätteni jäljet.

           
                    Odotusta


                                                        (Arto Lappi:Veden ääret, Enostone, 2018)

 






Se ei ole pelkästään
tunnelmallista, kun näen sinun
lukevan toisella puolen huonetta
otsalampun valossa,

minun ei tarvitse
      odottaa sinua kotiin.


                           Myöhään


(Arto Lappi: Veden ääret, Enostone, 2018)

Palatsinraitin silta, Tampere (Kuva: AL)

Jos taon
kysymysmerkin
suoraksi,
saan huutomerkin.
Silti kuiskaus
peittoaa sen
mennen tullen.
Silloin on
tuotava huulet liki,

kuiskattava
ihmisen korvaan.


              Varttumisesta

      (Arto Lappi: Veden ääret, Enostone, 2018)

Tuomiokirkon puisto, Tampere (Kuva: AL)

Paju raidaksi,
ihminen runoilijaksi.
On kasvamista.
Eikä sotketa tähän
ainoatakaan jumalaa.

                      Paju


       (Arto Lappi: Veden ääret, Enostone, 2018)

Ps. Kuvan puu ei ole pajua nähnytkään, mutta 
      muuten kaikin puolin otos istuu runoon.

Tässä on maaliskuussa ilmestyvän kirjan koko kansi. Upea!

Kansi: Jelena Salmi