Patosilta, Tammerkoski (Kuva: AL)

Kuulostaa valaistumiselta
mitä järjestelmäkameran sisällä
  kuvaa otettaessa tapahtuu.
Peili nousee ylös, suljin avautuu.
Lyhyen hetken näky on läpäisevä.
  Sitten peili läpsähtää takaisin.

Kuka tietää, ehkä
sillä hetkellä tallentuu jokin,
  aamuinen pörröinen pää,
tuokio jolloin näemme taivaan.
Kunnes korjaamme pystyasentoon,
  edessämme jälleen toiset ihmiset.
. . .

Pursiseuran edusta, Näsijärvi  (Kuva: AL)

                     VETEEN

Ensin irtosi kaiteenpätkä,

keväällä lähti

jäiden mukana laituri.

Se ravisti vihdoin

     ponttonien painon,

kujeilee nyt

lahdenpoukamassa, odottaa orrelleen

yksinäistä lokkia,

tuutii aaltoja, toimii

      murtajana kiiskiparvelle.

         (Tovelle 28.6.2001 & 29.6.2017)

               (Arto Lappi: Veden ääret, Enostone, 2018)

Patosilta, Tammerkoski (Kuva: AL)

Jokainen taideteos on oma huoneensa.

   Astuessa yhdestä ovesta

tulisi sulkea muut kortteerit mielestään.

Vaikka oikeasti on seinätöntä

   & maailma on viettelijä,

kuulen tuulessa saranoiden narahduksia,

       teehuoneita, kauppapuoteja,

                        joulun aika.

Mutta ei minua suinkaan harhauteta ohi.

Selaillessa villapaitoja rekissä 

    voin todeta kudonnan olevan sukua

                        Wislawa Szymborskan säkeille

& molemmat niin lämmittäviä, lämmittäviä.

Saatan ainoastaan huokaista:

         Ihanaa, vuoden läpeensä

                     villapaitakelejä!

. . .

Iso Jehkas, Kilpisjärvi  (Kuva: AL)

Keksimme sanat kivi ja lentää.
Toinen tarkoitti nyrkinkokoista esinettä,
toinen ilman halki tapahtuvaa liikettä.
  Sitten tuli tämä tyyppi, alkoi luetella:
liihottaa, leijailla, lepattaa, liitää.
  Sanomattakin selvää, että
tämä neropatti oli liian välkky, hänet
  me kivitimme ensimmäisenä.
. . .

Käpy Hildénin puistosta(Kuva: AL)

Ei vain jokainen puu,
  omalla äänellään
jokainen oksa, lehti,

jo yhdestä pensaasta
erotan kokonaisen orkesterin

& samalla
pelastuu tämä eteläinen rinne
  kun otan rungon sijasta
tahtipuikoksi neulasen.
. . .

Armonkallio, Tampere (Kuva: AL)

Peilikuva synnyttää Narkissoksen.
Kuin valot napsautettaisiin päälle,
vaikka katkaisinta
käännetään vastakkaiseen suuntaan.

Siihen asti hän oli viaton.
Ja tämän jälkeen
              oli kaikki mahdollista.
. . .

Finlaysonin palatsin puisto  (Kuva: AL)

Sadasta rivistä
voidaan vähentää
yhdeksänkymmentäseitsemän,

Haiku on silti
kolme ensimmäistä pisaraa
hanansuusta.

Mielen olemus
nukahtaa lörpötykseen.
  Herätys!
. . .