Olen sitä vapaampi
mitä useammin kävelen rappusia,
päätän vertikaalisesti.

Liukuportailla
lohi-ihmisiä, vastavirtaisia
ei ymmärretä.

Saa nyrkistä, vaikka
vain käännähtäisi, kysäisisi
takanaan seisovalta:

"Kuka päätti tämän
suunnan alaspäin? Oletteko
näin körötellessä onnellinen?"


                      (Sini Saarelalle)
. . .

Neljä osaa, neljä soittajaa,
lapsuus, nuoruus, keski-ikä, vanhuus.
Kvartetto, ei suinkaan saumaton,
osien välissä rahinat, paukahdukset.
. . .

Huumorintaju,
suhteellisuudentaju,
kumpaan kulloinkin
kastat sormet savea
dreijalla muotoillessa.
. . .

Oma kammi,
ahdas mutta ylivertainen.
Ihan itse
on vääntäydyttävä.
Ei voi mennä kuin
Everestille Sherpa edellä.
. . .

Vaikka vaari on
kankea, lapsi pitää
hänet leikissä
mukana, etsii piilon
hänen selkänsä takaa.
. . .

Närhiparin säksätys miltei sama
kuin traktorin pellolla kauempana,
ja alan oivaltaa olevani
tyyni silmä myrskyissä joita piisaa.
. . .

Toukka-astetta
kevyempi, selässään
neljä siipeä.
Seuraava aste, yhä
kuusamalta toiselle.
. . .