Oma kammi,
ahdas mutta ylivertainen.
Ihan itse
on vääntäydyttävä.
Ei voi mennä kuin
Everestille Sherpa edellä.
. . .

Vaikka vaari on
kankea, lapsi pitää
hänet leikissä
mukana, etsii piilon
hänen selkänsä takaa.
. . .

Närhiparin säksätys miltei sama
kuin traktorin pellolla kauempana,
ja alan oivaltaa olevani
tyyni silmä myrskyissä joita piisaa.
. . .

Toukka-astetta
kevyempi, selässään
neljä siipeä.
Seuraava aste, yhä
kuusamalta toiselle.
. . .

Yksitellen, suuren
rakastajan kärsivällisyydellä
hän nyppii itseltään nenäkarvat,
napsauttaa hellästi kärjet yhteen.

Ja halunsa vain kasvaa
mikäli vaimo pyytää
viimeistelemään säärien takaosat.
Hän on supersankari, pinsettimies.
. . .

Hän on hyväntekijäni
mitä puhtauteen tulee.
Hän vain nuuhkaisee kevyesti
ja minä tiedän vaihtaa paitaa.

Ja minä joka
harrastan zeniä
tiedän olevani
todellinen harrastelija.
. . .

Istuskelisi,
jos tietäisi viimeisen
lämpimän illan.
Hakisi höyryävää
hallan rajalle asti.
. . .