Vain yksi kysymys:
ruokinko egoa
vai kirjoitanko sydämestä.

Tiedän vain, on
vastattava joka päivä.
. . .

Pidän puurokuppia
vasemmassa kädessä,
tämän jälkeen otan 
kahvikupin oikeaan käteen.
 
Nämä lämmittävät
kylmänä aamuna
molempia kämmeniä,
ja näiden välissä 

hyvätahtoisessa nalkissa mieli 
karkaamatta teilleen.
. . .

 
Tässä on hyvä,
tuolta tuulee maailma
ja tuonne menee,
hiljentää riehunnallaan
aikomukseni rientää.
. . .

 

Se että nostaa 
katseen oikeassa
paikassa, aikaan.
Sateenkaaren salaisuus
sama kuin runouden.
. . .

 
Hän maalasi asetelmiinsa
kypsyneitä, niitä joilla
oli varaa lunastaa
tilaamansa muotokuva.

Otsan hän muotoili kallioksi,
nenän kielekkeeksi,
mutta varsinainen salaisuus oli:
lauma nälkäisiä lapsia,
ei varaa takertua ideoihin.

Totuus, kauneus
riittivät sellaisenaan.

Siksi hänet muistetaan
vuosisadastaan miltei ainoana.
. . .

 

Tilaa lehdille,
hengitykselle. Suotta
ei mullan alla
isoimmilla rungoilla
niin leveälti juuret.
. . .

Leikkisä lokki lentää
TAKOn pyöreästä O:sta.
Saman reiän etsii runoilija,
löytää taivaalta toisen taivaan,
sen mikä on kuviteltavissa.
Tunnistaa tyhjän tilan joka
ympäröi kaikkia kirjaimia.


(Juha Sirolle, 60-vuotisonnittelut)
. . .