Viljo Kajava , hyvää 100-vuotispäivää!:


Mikäli kartantekijä on taitava
hän saattaa johdattaa syrjäisille salomaille,
palokärjen koputukseen.

Hän voi myös piirtää kotirannan, 
hiekkaan huuhtoutuvan varpaanjäljen.
Jos oikein taitaa.
. . .

Ei voi mitata etäisyyttä 
yksinäisestä toiseen yksinäiseen.
Sama murhemieli, sama kumara kulku.
Vain porttikonki kummallekin omansa.
. . .

Eihän vanhojen,
arvokkaiden kuulukaan
lähteä mukaan.
Pienet tuulet vesoja,
pensaita heiluttakoon.
. . .

Puiden katveessa pisaroi yhä,
tuoksuu, kimmeltää.
Sinne on viemisiä,
muutama yksinkertainen säe.
Ja sieltä on tuomisia,
mielen täydeltä välkehdintää.
. . .

Tietääkö tuuli
itsekään mihin kiire,
kun vie tuittuna
kellastuneet, vierille
syttyneen valaistuksen.
. . .

Lapsi tuhertaa
vanhempien edessä
paljon porua.
. . .

Ei viinittä ole vaikeaa
kunhan saa sopivasti motkottaa
toisten toikkaroidessa.
Helppoa, keikkuvan veneen toinen laita.
. . .