Hän nostaa kotelon povitaskustaan
kahdella sormella, poimii kynän huotrasta
varoen, kuin kypsyneen marjan, kääntää
sipaisten terän ja signeeraa kirjan.

  Tämän kaiken hän tekee
hidastetusti, varmoin, lavein liikkein.

  Unet ovat pahempia. Hän
odottaa kuulevansa selkänsä takaa huudon:
Huijari! Riipustelija!
  Mutta kukaan ei huuda. Silti
joka aamu lakanat on vaihdettava.
. . .