keskiviikko 14. joulukuuta 2011






RUNOUDESTA


Ei ole haitaksi
hiven hevosmaisuutta,
ylpeää korskahtelua.

Notkea sen pitää olla,
kuin vapisevan varsan,
jokaisen raajan taipua eri suuntaan.

Jätä heinäsi,
jos tarjota aioit, se tulee
omia aikojaan esiin.

Lauhkea otus,
jonka voi kuvitella hirviöksi.
. . .









tiistai 15. marraskuuta 2011






On tuntematon,
kevät vuorten keskellä.
Sulava lumi:
harvalti tipahtavat
pisarat mäntyporttiin.

(Shikishi Naishinnoo, n. 1150-1201)
. . .

Ps. Tässä alkuperäinen: yama fukami / haru tomo shiranu / matsu no to ni / taedae kakaru / yuki no tamamizu //.



maanantai 24. lokakuuta 2011





 

Tuuli harppunoi
valkoisia valaita
taivaanrannassa.
Ja kukin katsojista
näkee eri näytelmän.
. . .


Ps. Tämän runon aiempi versio on ensimmäinen julkisesti esillä ollut tankarunoni (Nyt-liitteessä vuonna 2000). Kirjaan en ole sitä päästänyt, ensimmäisen viritelmän viimeiset rivit ovat jostain syystä vaivanneet: "Ohi lipuvat pilvet:/ ulkoilmateatteri." Kenties nyt runo on kohdallaan...


tiistai 18. lokakuuta 2011






Egon nerous,

naamioitua sormeksi,
joka näyttää tekojaan.

Ecce homo! Yrittää
piiloutua vaatimattomuuden taakse,
itsensäpaljastaja.
. . .



tiistai 4. lokakuuta 2011





 


Vähäisen painon
viklo hiekalle laskee.
Tuulen tuiverrus,
kurkottava aalto vie
tallettamansa jäljet.
. . .





sunnuntai 25. syyskuuta 2011






 

Käännös, kotia kohti.
Meistä tekee vastasyntyneen
se ettemme yritä 

syntyä joka hetki uudelleen.
. . .


maanantai 19. syyskuuta 2011






Vain yksi kysymys:
ruokinko egoa
vai kirjoitanko sydämestä.

Tiedän vain, on
vastattava joka päivä.
. . .



keskiviikko 14. syyskuuta 2011







Pidän puurokuppia
vasemmassa kädessä,

tämän jälkeen otan 
kahvikupin oikeaan käteen.
 

Nämä lämmittävät
kylmänä aamuna
molempia kämmeniä,

ja näiden välissä 

hyvätahtoisessa nalkissa mieli 
karkaamatta teilleen.
. . .




torstai 8. syyskuuta 2011





 

Tässä on hyvä,
tuolta tuulee maailma
ja tuonne menee,
hiljentää riehunnallaan
aikomukseni rientää.
. . .



sunnuntai 7. elokuuta 2011




 


Se että nostaa 
katseen oikeassa
paikassa, aikaan.
Sateenkaaren salaisuus
sama kuin runouden.
. . .



sunnuntai 24. heinäkuuta 2011







 

Hän maalasi asetelmiinsa
kypsyneitä, niitä joilla
oli varaa lunastaa
tilaamansa muotokuva.

Otsan hän muotoili kallioksi,
nenän kielekkeeksi,
mutta varsinainen salaisuus oli:
lauma nälkäisiä lapsia,
ei varaa takertua ideoihin.

Totuus, kauneus
riittivät sellaisenaan.

Siksi hänet muistetaan
vuosisadastaan miltei ainoana.
. . .



sunnuntai 17. heinäkuuta 2011





 


Tilaa lehdille,
hengitykselle. Suotta
ei mullan alla
isoimmilla rungoilla
niin leveälti juuret.
. . .


perjantai 24. kesäkuuta 2011






Leikkisä lokki lentää
TAKOn pyöreästä O:sta.
Saman reiän etsii runoilija,
löytää taivaalta toisen taivaan,
sen mikä on kuviteltavissa.
Tunnistaa tyhjän tilan joka
ympäröi kaikkia kirjaimia.


(Juha Sirolle, 60-vuotisonnittelut)
. . .


tiistai 31. toukokuuta 2011








 

Sade pisaroi
ikkunalautaan, pitää
sisällä pitkään,
hiljentää levottoman
sydämen tunnelmoimaan.
. . .

 

maanantai 23. toukokuuta 2011





 

Kenties tunnen
paremmin luomesi kuin
sinut, heikolti
on viittoja kartassa
ihmiseen johtavassa.
. . .


maanantai 16. toukokuuta 2011






Mitä hiljempaa
itse, sen kaikuisammin,
kumeammin soi,
kopistaa palokärki,
latvoissa askeltaja.
. . .


tiistai 10. toukokuuta 2011






Jos oikein keskittyy
tähän unessakävelyyn,
astuu rohkeasti nuoralle -
aivojen turvaverkko
voi antaa myöden.

Pudottaa järkeilyn.
Voi tulla kutitetuksi
hymyn sulalla jalkapohjiin.
Nauraa itsensä hereille
omissa lakanoissaan.

Havahtua hiestä märkänä

ja luulla nähneensä pahaa unta.
. . .



sunnuntai 1. toukokuuta 2011







Katsoi ensin kuvaansa,
sitten taivasta, pilvenriekaleita.
Lopulta tyyni pinta 

vei lävitseen tutkielmaan hiljaisuudesta.
. . .


maanantai 25. huhtikuuta 2011






 

Kuin veden tyyneys 
pehmein käsin sivelty pintaan.
Nukkuvan levollisuus,

ikuisempi Carraran marmoria.
. . .




maanantai 11. huhtikuuta 2011






 

Tehdessä kuviin pieniä murtumia
voi koputella itsensä läpi
ennenkuin seinästä tulee ikonostaasi

ja sitä yrittää vain pitää pystyssä,
kulissia itsensä
ja todellisuuden välillä.
. . .




tiistai 29. maaliskuuta 2011






 

Maalasi huulensa hymyyn,
liimasi poskipäilleen kyyneleitä.

Huomasi erään esityksen jälkeen 
niiden takertuneen silmien alle.
Tämän jälkeen 
hän kulki kaikkialle itkevänä.
Ja se herätti vain tirskahduksia.
. . .

tiistai 8. maaliskuuta 2011





 

Diktaattorit torjuivat sukupuolitaudit
koskemalla vain neitsyihin.
Hempeimmän kukan
luovuttanut suku luvattiin aateloida.

.
Vaikka tosiasiassa heidät 
talutettiin mestattavaksi,
ettei tytölle jäänyt 

kenelle juoruta valtakunnan asioita.
. . .











keskiviikko 2. maaliskuuta 2011





Wumenkuania lukiessa:


Ojenna kukka
odottamatta hymyä.
Mutta kuinka teet sen
katkaisematta vartta.

Kuinka voi tarjota
muuta kuin kädenheilautuksen
suuntaan tai toiseen.
. . .


Ps. Sain juuri käsiini Kai Niemisen tuoreen suomennoksen Wumenkuanista. Wumen Huik'ai: Wumenkuan - Aukottoman portin puomi (Basam Books, 2011). Hieno kirja! Upea suomennos!


torstai 24. helmikuuta 2011





 

Buddhako keksi hymyn,
jolla on tuoreustakuu,
aurinkotervehdyksen
joka päättyy vatsan rapsutteluun.

Kai laiskoja on ollut aina,
mutta tuskin yhtä valaisevia.
. . .



perjantai 11. helmikuuta 2011





 

Se ei koskaan 
pudonnut keittiön pöydän alle.

Ei niin että kenelle jäi, 

vaan kuka sai päätypalasen.

Sen jälkeen oli leipä auki 

kaikkien maisteltavaksi.

(Bo Carpelanille 11.2.2011)

. . .






torstai 10. helmikuuta 2011





 

Olen viihtynyt täällä,
havinassa
lähellä hiljaisuutta.

Unta, unessa
olen kuitenkin nähnyt:
mahdollisuuden lentää.

Hetkien siemenet,
jotka ripustautuvat
riippuviin oksiin.

Ja lopulta
ryöpsähtävät tuuleen.
. . .

 



torstai 20. tammikuuta 2011




 


Tasainen, noustu
kuin yksiltä jäljiltä,
koskemattoman
ylittävällä riittää
ilmaa siipien alla.
. . .




torstai 13. tammikuuta 2011





 

Vanhat kärrytiet,
jotka mutkittelevat.
Aavistus kuinka
hitaasti jolkutellen
mieli mukana seurailee.
. . .