(Kari Aronpuro tänään 80 vuotta. Tavanomaisen onnittelun sijaan
 runo otsikkoon "Ihmetys", Karin & Marran yhteisviritykseen)


Ihmetys tulee
  miettimättä,
loppumattomat aiheet

kuten se
kun puhutaan luonnon kutsuvan
ja tarkoitetaan
  tarpeilla käyntiä.

Miten voin sanoa
    rakkaani
tarkoittamatta muuta.

Sama kirkas väri
himolla, intohimolla,
 mullan vihreä peitto.

                           
                     Ihmetys

Valokuvan runo: Kari Aronpuro, Kuva: Marra Lampi

Ruuhkaisa silta,

  virta yli virran.

Nojaan kaiteeseen,

  mietin kanoottia,

jonka päästäisin irti.

              (Gösta Ågrenille)

Suomujärvi, Patvinsuo  (Kuva: AL)




Runo kokoelmasta POHJOISET TUULENPESÄT  (Enostone, 2020)
Julkistus 5.9 Työväenkirjallisuuden päivä, Tampere

Pirkankatu, Tampere  (Kuva: AL)

Jos luonnotieteelliseen saisi näytille

täytetyn Jumalan, ja viereiselle jäätelökioskille

  olisi silti pidempi jono.

Järkkyisikö maa, saisimmeko

tuta hänen vihansa, vai kuulisimmeko

  tuulessa lempeän henkäyksen --

Lapseni, käyttäkää

roponne tuulihattuihin, tahmatkaa sormet

  ettei teitä edes lasketa museoihin.

Juoskaa tämä päivä,

pitäkää aurinko päänne päällä, murehtimatta

  illan kimmeltävää viikatetta.

                                              ( Inspiraatio: Kimmo Kaivanto:

                                                 Moraaliton maisema 1970)