torstai 17. joulukuuta 2020

 



Ei tuo ikääntynyt

kykene maailmanennätyksiin,

  mutta osuu penkilleen

sadasosasekunnin tarkkuudella.


Suurin osa koskettimista irronnut.

Hän soittaa muutamaa,

on tuuli, me kelloja, 

  ei koristeita, katsokaa ilmettä

  kun sanon hepeneet.


Niitetyt pientareet, hän näyttää 

yhä tien ylittäneen, joka istahtaa 

  viikatteen varteen.


                                 (Eeva Kilvelle)



Kivikesku, Nokia  (Kuva: AL)







torstai 10. joulukuuta 2020







Mietin runoa, joka ei onnistunut.

Kirjoitin toisen, vähän paremman.

Sitten keitin kahvin, aurinko siivilöi ikkunasta,

    täytin kupin toistamiseen.


Aurinko palasi pilveen

  mutta pimeys, väistynyt.

Pöytä. Tuoli. Vaimoni muotoilema savikulho.

Olin hetken yhtä

     mesoliittisen kauden kanssa.



Kivikesku, Nokia (Kuva: AL)










 

maanantai 16. marraskuuta 2020

 


Meillä ei ole muuta yleisöä kuin toisemme 

  eikä muuta yleisöä kuin itsemme,


  pitäisi pyrkiä ettei ole kuin leikki,


joku ilmaantuu kesken runon,

        nenänpää käy ikkunassa 


emme pysty kiinnittämään heitä, 

        tai itseämme 


        yhä yksinäinen lause etsii 

       kohtaansa paperilla, pyyhkiytyy 

         sitä mukaa kuin kirjoittuu.


              Se saapui pimeästä,

                 rähjääntynyt juhlakulkue, häipyi kolistellen 

                   takaisin hämärään.

                                . . .


(Turun runoviikko, Laitilan kirjasto, 10.11.2020. Esiintyjät: Juha Kulmala, Hanna Storm & Arto Lappi. Yleisöä: 1 henkilö, joka ilmoitti ennen alkua  joutuvansa poistumaan kesken esityksen. Päädyimme lopulta lukemaan runoja toisillemme)



Salospohja, Vesilahti (Kuva: AL)











torstai 24. syyskuuta 2020




Harjoitan syystä, 

koverran hitaita säkeitä, 

ettei sisäinen automaattipiano heräisi,

    saisin vietyä sanani

       saksofonin läpi


     tietoisuudelta toiselle


etten alkaisi 

lisäillä runojen perään hymiöitä.

. . .


Kun ymmärrän että kaikessa

   on jotain teennäistä

voin kirjoittaa miettimättä,


Katso paakkua,

mullan yhteys on kuin meren,

puut huojuvat, aallot nousevat,


liikkeeseen juurtuvat

   meduusat,

runousopittomat poijut.

. . .


   Istahdan,

    jotta flipperinkuula

    palaa kentältä

    hiljaiseen koloonsa.

      Ja peli alkakoon


        tat tvam asi

. . .

        (tat tvam asi (sanskriitti): Sinä se olet)
















  Salospohja, Vesilahti (Kuva: AL)


torstai 20. elokuuta 2020


KOKOELMASTA POHJOISET TUULENPESÄT:

                    (Enostone, 2020)












torstai 13. elokuuta 2020

 

On luotettava,

kevät ei ole ikuinen,

mutta on.


On työnnettävä 

sormet multaan, istutettava, 

  luotava lantakasan läpi.

Nähtävä kajastava valo,

jokin tuntematon kasvi sen suulla.


Ja mantra,

jota sopii jankata,

  luotettava.

 


Vesilahti, Narva (Kuva: AL)






tiistai 28. heinäkuuta 2020




Katselen Pirkankadulle,
näen nöösin sotkevan   
   rossarilla ylämäkeen       
 ja vanhan Aronpuron   
       sauvakävelevän rinnettä alas.

Ponnistelu pysyy,         
      mutta pitääkö kirjoittamisen
olla näin yksinäistä     
koko matkalta. Kyllä.   

Bermudan kolmiossa.   
   Jotain tapahtuu               
kun mitään ei tapahdu.



                      Vaklaan pihalle aikasee  
                                           (Otsikko: Kari Aronpuro: Saa tulla (1996))




Kermankoski, Heinävesi  (Kuva: AL)