kiireinen muurahainen
joutuu eksyksiin
haikujeni seassa
. . .

a busy ant
loses its way
among my haiku

(Janak Sapkota, suom. AL)


Ps. Uusin suomennokseni on ilmestynyt. Janak Sapkota: Tulikärpänen valaisee sivun (A Firefly Lights The Page). Janak Sapkota on nuori nepalilainen haikurunoilija. Kirja on kaksikielinen. Ruotsalaisen runoilijan Bengt Bergin sanoin: Janak Sapkotan haikut tarjoavat minulle toisen puolen värisevästä hiljaisuudesta, jota on runsain mitoin omassa pohjoisessa metsässäni - sekä hyvin vahvan tunteen elämästä tässä ja nyt! Tampereelta kirjan löytää ainakin Lukulaarista ja Tulenkantajat -kirjakaupasta.

Tuore, karhea
ei käy leppälinnulle,
värisevälle.
Se etsii sivummalta
vanhan ja rapistuneen.


(Wislawa Szymborskalle 3.2.2012)
. . .

KIRJALLINEN VÄLIPALA


Eräällä kirjankeräilijällä
oli tarjoamassaan kirjakassissa
aina banaani, jota hän näytti
naispuolisille työntekijöille.
Kun kutsuimme häntä bibliopervoksi,
hän hätääntyi, söi banaanin
ja piilotti kuoret Parnasson väliin.
. . .

Peräkanaa, lampaiden tapaan,
mutta mustattuna, raiteita myöden
etenee raskas kalusto.

En henno pilkata.
Tottumuksen voimalla
jaksavat useimmat asemien välin.
. . .

Baarin ovella
varis löytää apetta
oksennuksesta.

. . .

Terhakat silmät,
urpiainen pyrähtää
varpujen päissä.

. . .

Luulin lukeneeni:
miehen salattu voima.
Olikin: mielen salattu voima.
Ei miehellä sellaista ole,
työkalulaatikossa on työkaluja.
Nainen on hehku peiton alla,
mies vuotava siemen.
Tämä on silti ylistys
känsäiselle karheudelle,
pihaan vieritetylle lohkareelle.
. . .

Suvannon huurut
kohoavat kuin urut.
Hiljainen fuuga
pysäyttää kulkijan
jos toisenkin kuvaamaan.
. . .