torstai 12. tammikuuta 2017




Salospohja, Vesilahti  (Kuva: AL)



Grus Grus,
törähtelee
aavoilla, nevoilla.

Saapuvat, lähtevät
paraatissa, mutta soidin
tanssitaan
vastakappaleen nähden.

Taputan
pelkästä ohilennosta.

Että saan olla
läsnä samassa maailmassa
kuin kurjet, kaltaisensa.
. . .






torstai 22. joulukuuta 2016





Lapinraunionpuisto, Lapinniemi  (Kuva: AL)




Mikä minusta
tulisi gallerian
lamppujen alla.
Puhalluin veistokseksi
jäisellä tasangolla.
. . .











keskiviikko 14. joulukuuta 2016





Jossain päin Saariselkää  (Kuva: AL)




















Ensin sinun on
hoidettava tiskivuori,
jotta vaimo pääsee leipomaan.

Sitten on päivystettävä
jos kesken kokkailun pitää hakea
kaupasta puuttuvia ainesosia
(yleensä pitää),

ja pidettävä käsillä
jotain kättä pidempää
jos palohälytin alkaa piristä (joskus, ei aina).

Tämän jälkeen, jos
leipomus lähtee ehjänä vuo'asta
vaimo vie sen työpaikalleen.

Epäonnistuneet viritykset
sinun on syötävä.
Kunhan ensin saat
lopputiskauksen suoritettua.
. . .


torstai 8. joulukuuta 2016




Pajakatu, Armonkallio  (Kuva: AL)


Vedostan
satavasta, sulavasta
pysyvämpää
viidennen vuodenajan.

Kuivaneula,
akvatinta.
En ole ikipäivänä ollut
matkalla raiteiden suuntaan.

Ja yhä kastelevat
edellisvuotiset hiutaleet.
. . .







keskiviikko 23. marraskuuta 2016




Lapinraunion puisto, Lapinniemi (Kuva: AL)




Ikävöin marraspimeät,
kalto, huove, höty, 
nuoska, vuotos, viti,
loitsuan valkeaa valoa,

kalla, hitva, hiere, toppura, uhku, uppura.

Että heräisin 
jonain aamuna
lumiauran kolaan.

Että hellittäisi painajainen: 
vastasataneella
koira kohottaa koipeaan.
. . .










perjantai 11. marraskuuta 2016





Tuomiokirkonkatu, Juhannuskylä (Kuva: AL)





Ensimmäisenä
suikertaa pimeyteen
jostakin rakosesta
kahvinhaju.

Raotan luomia,
keittiössä porisee keitin.

Sulan hymyyn,
tummaa paahtoa.
Kekseliäs tapa ilmaista
tulkoon valkeus.
. . .

           (Also: For Leonard. Let there be light!)








maanantai 7. marraskuuta 2016




Tuhat purjetta   (Kuva: AL)


Kiven kylkeen,
keskelle rakkaa
avaa aurinko suruvaipan.

Litteänä,
aivan litteänä.
Ei ollut tarkoitus
hätkähdyttää.

Eikö, samettisiipi,
joka voi valita
kukkiakseen
vaikka sepelikasan.
. . .


(Ps. Kirja, josta otin kuvan on todella
Risto Rasan "Tuhat purjetta". Se jäi vahingossa
eräänä päivänä avonaisena sängyn päälle
ja minun oli kaivettava kamera esiin.)