tiistai 14. tammikuuta 2020




Kaleva, Tampere (Kuva: AL)





























Omenavarkauden sijaan pojat kujeilivat
haukkomalla muutaman hedelmän karaksi
   irrottamatta niitä oksilta.
   Siihen tarvittiin jo tikkaita.

Puutarhan omistajaa
tämä ei huvittanut, hän vahti illat puutaan
   talikon kanssa kuistilla.

Muutaman korillisen hän keräsi,
loput kymmenen päätyi kompostiin.

Ukosta oli tullut lapsille
   ahneuden perikuva,
hänelle oli annettu nimi
valaistuksen pahin vihollinen.
. . .



keskiviikko 27. marraskuuta 2019




Näsijärvi 1 (Kuva: AL)





Korkein pilailee mielellään.
Hänelle sepitetyssä pyhässä kirjassa
ei ole tippaakaan huumoria.
                . . .

Samurai pyyhkäisee
rievulla verestä noruvan katanan,
siirtyy puutarhan perälle teeseremonian
  ja haikurunojen pariin.

Varhainen aamu, vielä synkkä yö.
Rauhaisan mietiskelyn kautta
pappi nousee saarnastuoliin,
  raapii tulikiveä kirkon katosta.

Ei runoilijakaan juuri vitsaile.
Ajatukset rocktähteydestä
häiritsivät minua koko nuoruuteni.
   Eivät ne  ole vieläkään jättäneet.
                . . .

   Peili ei riku,
    ja tarkasti katsoen
    erotan kaiken
    mikä pisaroi mielen
    valkealle lumelle.
               . . .

Harvinaista löytää runoilija,
joka ei ole kirjallisuudenopiskelija.
Tämä sallitaan muutamalle
elämänoppineelle vanhukselle.
               . . .

    Viihtyisä rinne,
             istutettu menneitä
          hetkiä täyteen.


Näsijärvi 2 (Kuva: AL)





Näsijärvi 3  (Kuva: AL)

torstai 14. marraskuuta 2019




Rauhaniemi (Kuva: AL)

























Edessä kaamos
kuin ikoni jonka kokoa en käsitä.
Rukous, etten
tekisi hämärästä ja hiljaisesta
taustaa hälylleni,
että kerääntyvä pimeys
säteilisi myöhemmin valona.
Aika sytyttää kynttilä eläville.

Tuhise, jotta saan suunnistettua
    takaisin kylkeesi.
. . .



Rauhaniemi (Kuva: AL)

maanantai 4. marraskuuta 2019






    Näin syntymäpäivänä, haiku 
    jokaiselle alkaneelle vuosikymmenelle:



Eihän leikitkään
ilman sääntöjä, leikin
että olisi.
        . . .


Siiven särähdys
lentokalan noustessa
hiljaisuudesta.
         . . .


Nostokurjiksi
nimitän nämä linnut.
Niin piristävät.
         . . .


Katusoittaja
potkii kuppiaan, johon
vihmoo vain sade.
          . . .


Kuin sähköjohto,
muurahaisten vaellus 
seinän raosta.
           . . .


Syysiltaan noussut,
omenapuun oksalla
valkea kuulas.
          



(Kuva: AL)






tiistai 22. lokakuuta 2019




Tammerkoski, Tampere (Kuva: AL)





















22.10.2019

Se oli irti
jo laiturissa kiinni.
Saan laskea
matkaan pelkän köyden.

Ulapalla jäät,
lasimaalaus helää,

ja käyn selaamassa albumit,
kunnes löydän kuvan:

Siinä soutajaton ruuhi,
   hiekalle vedetty,
ja tunnen odotuksen, joka
on nyt päättynyt.


                       (Aila Meriluodolle)


23.10.2019

Jokin runon ideassa jäi mielen pohjaan, se lähti elämään ja muuntui jälleen:


Vaikka haapio on köyteen sidottu,
se on silti virrassa,
nuoran mitan irti laiturista,

ei temmo, soutajaton,
  odottaa vain
jonkun asettuvan tuhdolle,

melovan itsensä kauemmas,
ulapalle, jossa alus kuin alus lipuu
      lehdenkaltaisena.


                      (Omistus sama kuin edellä)




keskiviikko 16. lokakuuta 2019




Rauhaniemi, Tampere (Kuva: AL)



Ultramariinin yllä kurjenvalkea,
väkänen kärjessä näyttää auralle suuntaa.
Ne entävät takaisin kevääseen,
syksy jää tänne, kansituolin pohjaan.

                  . . .

Ei värettäkään,
silti ne varisevat.
Mikä huijari,
kuulaus, odottaa vain
halkaisevaa lehteä.





Näsijärvi, Tampere  (Kuva: AL)






sunnuntai 15. syyskuuta 2019





Kaunispää, Inari  (Kuva: AL)







Nousevat esiin
sumusta, hiihtohissit
talviteloilla.
Perässään helle, jossa
ei hyttynenkään liiku.
. . .