perjantai 8. maaliskuuta 2013





Tekomme kuin käytetyt kirjat,
sivut raapustetut täyteen merkintöjä.
Mutta hän avaa meidät itsemme
kuin soittorasian, kuuntelee
kohdun ja käärinliinojen väliltä
jokaisen huudon ja huokauksen.
Niitä hän nuotintaa,
minuutin silloin, toisen tällöin.
Hänen tuleva sinfoniansa,
meidät hän koulii kuulijoiksi sille.
. . .



1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Upea runo!


terv. anuryyni