torstai 15. heinäkuuta 2010





On laitettava aisoihin
piiskaamaan äityvä ohjastaja.
Ja myös varottava ettei 
henki käy turhan lauhkeaksi.

Nojauduttava
tuulennopeaan selkään.
Ei täällä kukaan ole
kesyttämässä ketään.
. . .



Lähettänyt klo

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Jälleen ajatuksia herättävää tekstiä, varsinkin nuo kaksi viimeistä riviä - ne allekirjoitamme täysin koska juuri näinhän se on!

Viikonloppu alkoi taas hienosti tämän runon parissa.

T: Marjatta & Esa

16. heinäkuuta 2010 klo 23.08

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)